Me islet­te­rit olem­me aito­ja ja kons­tai­le­mat­to­mia, työ­tä emme pel­kää. Saa­rem­me anka­rat olo­suh­teet ovat karais­seet mei­dät. Pys­tym­me vas­taa­maan haas­tei­siin ja sel­viy­ty­mään sil­loin­kin, kun aal­lot nouse­vat kor­keal­le. Mei­dät tun­nis­taa pilk­kees­tä sil­mä­kul­mas­sa ja iloi­sen punai­ses­ta pipos­ta. Islet­te­rin käden­pu­ris­tus on luja, ja hän tar­jo­aa sinul­le kupin vah­vaa kah­via kysyen: “Ker­ro­han, mis­sä men­nään, mitä kuu­luu?” Mei­dän yhtei­sel­lä saa­rel­lam­me maa­il­ma on vähän kau­em­pa­na, tääl­lä on rau­haa ja aikaa koh­da­ta ja käy­dä läpi kaik­kea sitä, mitä sinä­kin odo­tat tulevaisuudelta.

Islet­ter harp­poo pit­kin aske­lin meren­ran­taan, hyp­pää tot­tu­nees­ti kivel­tä toi­sel­le, nos­taa kii­ka­rit sil­mil­leen ja kat­soo kau­as hori­sont­tiin. Saa­rel­tam­me avau­tu­va tule­vai­suu­den­nä­ky­mä on laa­ja, rat­kai­sum­me kestäviä.