Tulok­sel­li­suus ja inhi­mil­li­syys voi­vat kul­kea käsi kädessä

Alkudrink­kien jäl­keen tilai­suus alkaa pie­nel­lä his­to­ria­kat­sauk­sel­la. Olen kiin­nos­tu­nut tutus­tu­maan yri­tyk­sen tari­naan ja sil­ti mie­les­sä vilah­taa auto­maat­ti­nen aja­tus illan pakol­li­ses­ta, ehkä jopa hie­man tyl­sis­tyt­tä­väs­tä osuudesta.

Mut­ta esi­tys iski­kin puhut­te­le­vas­ti tun­tei­siin. Koin jopa halua iden­ti­fioi­tua osak­si yritystä.

Näim­me pian toi­sis­sam­me ihmi­siä, jois­ta tun­tuu hyväl­tä saa­da arvos­tus­ta osakseen.

Pro­jek­tie­sit­te­lyn tai his­to­ria­ja­nan sijaan yri­tyk­sen nykyi­nen joh­ta­ja­kak­sik­ko hei­jas­ti sei­näl­le kuvia ihmi­sis­tä. Ei slii­pat­tu­ja kuvia, vaan aito­ja, sel­lai­sia, joi­ta Face­boo­kin ran­tau­tues­sa Suo­meen vuon­na 2007 otet­tiin omal­la digi­ka­me­ral­la. Kuvien ihmi­set käy­tiin etu­ni­mil­lä läpi. Osas­ta ker­rot­tiin taus­to­ja. Usein jotain haus­kaa. Eri­tyi­ses­ti mai­nit­tiin, jos yri­tyk­sen enti­set työn­te­ki­jät tai yhteis­työ­kump­pa­nit oli­vat myö­hem­min löy­tä­neet toi­sen­sa myös yksi­tyi­se­lä­mäs­sä. Näim­me pian toi­sis­sam­me puku­roo­lien sijaan ihmi­siä, joil­la on tari­nan­sa sekä kans­saih­mi­siä, jois­ta tun­tuu hyväl­tä saa­da arvos­tus­ta osakseen.

Valot sam­mu­te­taan. Lyh­ty­jä kan­ne­taan ohit­sem­me huo­neen poik­ki. Ihmi­siä tul­vii sisään kel­tai­sis­sa, punai­sis­sa ja vaa­lean­si­ni­sis­sä sade­ta­keis­sa. Kai­kil­la on saman­lai­nen punai­nen pipo. Sei­näl­le hei­jas­te­tus­sa videos­sa kai­ken­sään­ken­kä astuu venees­tä pie­nel­le luo­dol­le. Kädes­sä on yksi nois­ta lyh­dyis­tä. Luo­dol­la tuo sama sade­tak­ki­ri­vis­tö liik­kuu punai­set pipot pääs­sään. He nojaa­vat toi­siin­sa ja aut­ta­vat toi­nen toi­si­aan liik­ku­maan suju­vas­ti luo­dol­la. Heit­täy­ty­mis­tä ja yhteen­kuu­lu­vuut­ta. Videon perään ruu­dul­le ilmes­tyy yri­tyk­sen uusi nimi: ISLET eli pie­ni saa­ri. We hand­le all con­di­tions. Sii­tä siis sade­ta­kit ja pipot. Joh­ta­ja­kak­si­kon suku­ni­mi Luo­to ei lie­ne sat­tu­ma sekään.

Yri­tyk­sel­lä on nyt uusi brän­di ja tari­na. Mikä tär­kein­tä, heil­lä on tari­na, jos­sa me kaik­ki koem­me ole­vam­me ja haluam­me olla muka­na. Emme sen takia, että se on hie­no, vaan sen takia, että tun­sim­me kuu­lu­vam­me ja tun­sim­me arvos­tus­ta, tun­sim­me ja näim­me ihmi­set, jois­ta yri­tys koos­tuu. Ja kos­ka heil­lä on haus­kaa. Het­ken pääs­tä käym­me jokai­nen otta­mas­sa kuvan tuol­lai­nen pipo ja sade­tak­ki pääl­läm­me. Har­voin olen näh­nyt yri­tys­juh­las­sa saman­lais­ta aitoa, asiak­kai­siin ja yhteis­työ­kump­pa­nei­hin ulot­tu­vaa heit­täy­ty­mis­val­miut­ta ja yhteen­kuu­lu­vuu­den arvostusta.

Entä jos läm­mön raken­ta­mi­nen onkin kriit­tis­tä tulok­sek­kaal­le toiminnalle?

Ais­tin läm­pöä. Kut­sun täs­sä läm­mök­si leik­kiä, aitout­ta ja koke­mus­ta sii­tä, että minus­ta väli­te­tään ja minut hyväk­sy­tään iloi­ne­ni ja kipui­ne­ni. Vai­ke­aa ja usein vähä­tel­lym­pää yri­tys­maa­il­mas­sa. Mut­ta entä jos se onkin kriit­ti­sen tär­ke­ää ja kan­nat­ta­vaa? Näin näyt­täi­si tut­ki­mus­ten mukaan ole­van. Koke­mus läm­mös­tä avaa por­tit luot­ta­muk­seen. Vas­ta, kun ais­tim­me läm­mön ja luot­ta­muk­sen, koem­me päte­vyy­den myön­tei­se­nä. Päte­vyys on ehdot­to­mas­ti tär­ke­ää, mut­ta ilman läm­pöä saa­tam­me kokea sen mani­pu­loi­va­na tai luo­taan­työn­tä­vä­nä. Yksi­näi­sel­lä päte­vyy­den saa­rek­keel­la emme pär­jää, vaan tar­vit­sem­me luo­dol­lem­me ISLET:n lail­la koko tii­min ja yhteen puhal­ta­mi­sen hengen.

Myös tule­vai­suu­den työ ja fysio­lo­giam­me puhui­si läm­mön puo­les­ta. Olem­me siir­ty­neet pal­ve­lu- ja tie­to­yh­teis­kun­taan, jos­sa työ­teh­tä­vä vaa­tii eri­tyi­ses­ti tai­toa koh­da­ta ihmi­nen, halua toi­mia tii­mis­sä ja kykyä käyt­tää omaa luo­vuut­taan. Tämä vaa­tii tai­toa raken­taa ja yllä­pi­tää läm­pöä. Algo­rit­mien vie­des­sä osan aivo­työs­tä, ihmi­sen inhi­mil­li­sim­mät kyvyt, kuten kyky yhteis­työ­hön, luo­vuu­teen ja empa­ti­aan koros­tu­vat enti­ses­tään. Läm­mön raken­ta­mi­nen aut­taa, kos­ka se syn­nyt­tää koke­muk­sen psy­ko­lo­gi­ses­ta tur­vas­ta eli tilas­ta kehos­sa ja aivois­sa, jos­sa emme pel­kää, vaan luo­tam­me ja koem­me yhteyt­tä. Tulem­me kuul­luik­si. Tuo on ainoa tila, jos­sa aivom­me toi­mi­vat opti­maa­li­ses­ti, kyke­ne­vät esi­mer­kik­si luo­vuu­teen, empa­ti­aan ja reflek­tioon. Myös esi­mer­kik­si muis­tim­me toi­mii par­hai­ten, edis­täm­me sydä­men ter­veyt­tä ja ehkäi­sem­me stres­siä. Läm­mön har­joit­ta­mi­nen yri­ty­se­lä­mäs­sä ei ole siis vain haus­kaa, vaan myös vas­tuul­lis­ta ja jär­ke­vää syn­nyt­tääk­sem­me edel­ly­tyk­siä tulok­sek­kaal­le ja hyvin­voin­tia tuke­val­le toiminnalle.

Tai: pyr­ki­mys sii­hen, että työs­sä on myös haus­kaa, ei ole vain fii­lis­te­lyä, vaan jär­ke­vää ja älykästä.

Tut­ki­muk­set psy­ko­lo­gi­ses­ta tur­vas­ta ovat 90-luvul­ta läh­tien osoit­ta­neet, että juu­ri se erot­taa huip­pu­tii­mit. Kun Amy Edmond­son tut­ki huip­pu­ki­rur­ge­ja ja hei­dän tii­me­jään väi­tös­kir­jas­saan Har­var­din yli­opis­tol­la, tulos häm­men­si. Par­haat tii­mit teki­vät eni­ten vir­hei­tä. Eihän se niin voi olla. Lisä­tar­kas­te­lu selit­ti asian: par­haat tii­mit koki­vat psy­ko­lo­gis­ta tur­vaa, min­kä myö­tä he uskal­si­vat olla haa­voit­tu­vai­sia ja ker­toa vir­heis­tään. Ainoas­taan sil­lä tavoin tii­mit kyke­ni­vät oppi­maan vir­heis­tään, yhdes­sä. Seu­rauk­se­na he oli­vat mui­ta tii­me­jä tulok­sek­kaam­pia. Sama tulos toden­net­tiin Googlel­la kak­si vuot­ta sit­ten. Kah­den vuo­den ajan Google piti hihat kää­rit­tyi­nä ja tut­ki 180 tii­mi­ään kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta eri kul­mis­ta. Lopul­ta resep­ti oli val­mis tut­ki­ja Rozovs­kyn avul­la. Kriit­ti­sin teki­jä, joka erot­taa Googlen huip­pu­tii­min, on tii­min koke­ma psy­ko­lo­gi­nen turva.

Käy­tän­nös­sä psy­ko­lo­gi­nen tur­va tar­koit­taa sitä, että uskal­lam­me kysyä tyh­män kysy­myk­sen tai ker­toa, mitä tun­nem­me ilman pel­koa tei­la­tuk­si tule­mi­ses­ta tai nau­ru­na­lai­sek­si jou­tu­mi­ses­ta. Läm­mön ja psy­ko­lo­gi­sen tur­van raken­ta­mi­nen käy­tän­nös­sä tar­koit­taa puo­les­taan aidos­ti raken­ta­vaa vuo­ro­vai­ku­tus­ta eli halua har­joit­taa myö­tä­tun­toa ja tai­toa joh­taa tun­tei­ta tulok­sek­kaas­ti. Se ei ole aina help­poa ja se vaa­tii aikaa ja vai­vaa, mut­ta tut­ki­mus­to­dis­tei­den ohel­la saa­ma­ni palau­te käy­tän­nös­tä eri yri­tyk­sis­tä on joh­don­mu­kai­ses­ti yhtä­läi­nen: lopul­ta se kan­nat­taa, myös pit­käl­lä tähtäimellä.

Myös ISLET:n tapauk­ses­sa läm­pö vai­kut­tai­si kul­ke­van käsi kädes­sä tulok­sen kans­sa. Per­hey­ri­tyk­se­nä ISLET:llä on poik­keuk­sel­li­sen pit­kä his­to­ria ICT-alal­la ja uuden joh­ta­ja­kak­si­kon myö­tä lii­ke­vaih­to ja tii­mi ovat tuplaan­tu­neet vii­meis­ten kol­men vuo­den aika­na samaan aikaan, kun toi­mis­tot on uusit­tu, van­hois­ta asiak­kais­ta on pidet­ty hyvää huol­ta ja lii­ke­vaih­dos­ta suu­ri osa on suun­nat­tu uusien tek­no­lo­gioi­den projekteihin.

Kun juh­lien jäl­keen luin ISLET:n brän­di­uu­dis­tuk­ses­ta kir­joi­te­tun jutun, kiin­ni­tin huo­mio­ta yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­jan, Jani­na Luo­don, kuvauk­siin ISLET:stä: “Haas­tam­me toi­mia­lan tavan toi­mia ja ero­tum­me per­hey­ri­tyk­se­nä kil­pai­li­jois­ta — - myös taval­la miten per­soo­na saa näkyä pro­jek­teis­sam­me.” (heit­täy­ty­mi­nen) Ja: ”Rai­kas saa­ri ja sil­lä toi­mi­vat koke­muk­sen karai­se­mat saa­ris­to­lai­set, Islet­te­rit, jot­ka yhtei­sö­nä koos­tu­vat pait­si ISLET:n työn­te­ki­jöis­tä myös asiak­kais­ta ja part­ne­reis­ta.” (yhteen­kuu­lu­vuus)

Asian­tun­ti­ja jakaa tie­to­aan par­hai­ten sil­loin, kun hän kokee, että hänes­tä väli­te­tään ihmisenä.

Koke­muk­se­ni läm­mös­tä ei ollut sat­tu­maa, vaan ISLET tun­tuu ymmär­tä­neen jotain, mitä har­va yri­tys on vie­lä ymmär­tä­nyt: asian­tun­ti­ja sitou­tuu työ­hön­sä ja ammen­taa vas­tauk­sia ongel­man­rat­kai­suun kai­kes­ta osaa­mi­ses­taan par­hai­ten sil­loin, kun hän uskoo ja kokee, että hänes­tä väli­te­tään ihmisenä.

Nyt, viik­koa myö­hem­min, muis­tan edel­leen, kuin­ka vie­res­sä­ni ole­va nai­nen vai­kut­tui kyy­ne­liin kuul­les­saan hänel­le osoi­te­tun kii­tok­sen pit­käs­tä työ­uras­taan yri­tyk­ses­sä. Molem­min puo­lin jotain ker­too sekin, että nai­nen oli palan­nut eläk­keel­tään yri­tyk­seen töi­hin. Samoin muis­tan edel­leen sen, miten toi­mi­tus­joh­ta­ja edel­lä uskal­sin ja tun­sin itse­kin väli­tön­tä vapau­tu­nei­suut­ta liit­tyä yhtei­seen rin­kiin tans­si­lat­tial­la. Har­voin olen yhtä hyvin ja aidos­ti viih­ty­nyt yri­tys­juh­las­sa välit­tö­mä­nä, oma­na itse­nä­ni. Läm­pöä ja psy­ko­lo­gis­ta tur­vaa! Haus­kaa ja leikkiä!

Täl­lai­sen vai­ku­tuk­sen voi yri­tys jät­tää. Oli minul­la kysei­sen alan osaa­mis­ta tai ei, har­kit­si­sin mie­lel­lä­ni ISLET:iin töi­hin hake­mis­ta, jos oli­sin met­säs­tä­mäs­sä uusia töitä.

Kii­tos ISLET esi­mer­kis­tän­ne ja jaka­mas­tan­ne läm­mös­tä, toi­von menes­tys­tä joka askeleellenne!

Läm­pi­min kiitoksin,
Isletter,
Miia Paakkanen

Miia Paak­ka­nen etsii tut­ki­ja­na ja kou­lut­ta­ja­na ‘myö­tä­tun­tois­ta mie­len­ti­laa’ (com­pas­sio­na­te mind­set) eli asen­net­ta ja tapaa olla ja joh­taa myö­tä­tun­non kaut­ta. Miia on kaup­pa­tie­tei­li­jä, jota kiin­nos­taa myö­tä­tun­non, rak­kau­den ja ihmis­ten väli­sen yhtey­den mer­ki­tys orga­ni­saa­tiois­sa, joh­ta­mi­ses­sa ja ryh­mä­dy­na­mii­kas­sa. Mii­an asian­tun­ti­juus nojaa posi­tii­vi­sen psy­ko­lo­gian ja posi­tii­vi­sen orga­ni­saa­tio­tut­ki­muk­sen tie­tee­na­loi­hin. Mii­an mie­les­tä jokai­sen kan­nat­taa poh­tia kysy­mys­tä ”Osaan­ko minä näh­dä ihmi­sis­sä ja tii­meis­sä mah­dol­li­suu­den kukois­tuk­seen?”. Tutus­tu Mii­an työ­hön: mii​apaak​ka​nen​.com | Hel­sin­gin yli­opis­to | Key­no­te | Lin­ke­dIn  | Twit­ter